Suomen Lasi Elää 8

Finnish Glass Lives 8

TAKO / Kestävä kehitys -nykydokumentointihanke 2019-2020

Suomen lasimuseo, väliraportti

Kaisa Koivisto

Lasi voi kiertää ikuisesti1 / Miksi tasolasin kierrätys on niin vaikeaa?

Uusioaineksen puhdistamaa sirua Saint-Gobain Finland Oy Isoverin lasivillatehtaalla Hyvinkäällä toukokuussa 2019.

 

Kuva: Jani Malin, Suomen lasimuseo The Finnish Glass Museum

Lasin valmistus vaatii erittäin paljon energiaa, sulatetaanhan lasi n. 1500 asteen kuumuudessa. Koska lasi voi kiertää ikuisesti, on ongelmallista, että lasin kierrätyksestä on tehty oikeastaan aikaisempaa hankalampaa. Tämä koskee erityisesti lasipulloja ja muita pakkauksia, joiden edellytetään päätyvän raaka-aineeksi. Osa lasin raaka-aineita on aina ollut lasinsiruja eli pinttiä, joka laskee lasin sulatuslämpötilaa ja säästää raaka-ainekuluissa. Tehokkainta olisi käyttää pakkausta niin monta kertaa kuin mahdollista ja vasta sitten kierrättää se siruksi. Nyt kierrätyspullojen käyttö on käytännössä päättynyt. Pakkausten kierrätyksessä Suomi oli 1990-luvulla yksi maailman tehokkaimpia maita, mutta uudelleen käyttö sellaisenaan ei ole EU: määritelmän mukaan ole kierrätystä. Kierrätystavoitteet ovat osaltaan pakottaneet luopumaan pullojen kierrättämisestä käyttöön. Lasipullojen käyttö väheni myös siksi, että 1980-luvulta alkaen muovipullojen ja metallitölkkien käyttö on korvannut lasipulloja. On mahdotonta sanoa, mikä oli syy, mikä seuraus, mutta Suomen viimeisen pullotehtaan, Karhulan, toiminta päättyi vuonna 2009. Nykyisin Suomessa täytettävät lasipullot tulevat pääasiassa Ruotsista tai Virosta.

 

Erityisen ongelmallista on tasolasin kierrätys, ainakin tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Tasolasin kierrättämisen ongelmiin paneutuminen on Suomen lasimuseon osuus suomalaisten museoiden TAKO / Kestävä kehitys -nykydokumentointihanketta 2019-2020. Tasolasi tunnetaan paremmin ikkunalasina, mutta tasolasia ovat lisäksi mm. tuulilasit ja peilit. Tasolasia ei saa panna lasinkeräysastioihin, joihin nykyisin saa muutenkin panna vain pakkauslasia, siis pulloja ja tölkkejä. Tavoitteena on kerätä madollisimman kierrätyskelpoista lasia, eikä osa ihmisistä erota edes keramiikkaa lasista. Uusioaines puhdistaa pantillista pakkauslasia ja teollisuudesta peräisin olevia pakkauksia sekä erilaisia tasolaseja. Pantiton pakkauslasi kierrätetään pääosin ulkomailla. Uusioaines Forssassa puhdistaa sekä kierrätyslasin että pantilliset lasit, jotka siis päätyvät samaan paikkaan.

 

Uusioaineksen edeltäjä aloitti lasin murskaamisen lasivillateollisuuden materiaaliksi 1980-luvulla. Vuonna 1995 nimeksi tuli Uusioaines. Yhtiö käsittelee nykyisin n. 80 % pantillisista pakkauksista mutta kapasiteetti riittäisi puhdistamaan kaikkikin. Suomen keräyslasit. Kierrätettyä lasi kuljetetaan Suomesta raaka-aineeksi myös ulkomaille ja Suomeen ostetaan ulkomailta kierrätettyä raaka-ainetta muiden muassa lasivillan valmistukseen. Eristeenä käytettävän lasivillan raaka-aineesta n. 70 % on Uusioaineksen puhdistamaa kierrätyslasia. Suomi on suorastaan edelläkävijä, osittain lasivillatehtaiden omistajien ja Uusioaineksen yhteisen kehittelyn ansiosta. Myös suomalainen pulloteollisuus käytti koko olemassaolonsa ajan kierrätettyä lasia osana raaka-aineestaan. Vuonna 2019 Uusioaines kierrätti 37 000 tonnia tasolaseja.

Puhdistamatonta tasolasia.

Kuva: Uusioaines

Kierrätyslasin puhdistaminen ja käsittely on pitkälle automatisoitu. Käsinlajittelussa pullojen ja tölkkien joukosta poistetaan posliiniastiat ja muut isommat epäpuhtaudet. Metallitulpat ja -kannet kerätään metallilajeittain ja viedään muualle jatkokäsiteltäväksi. Optiset erottimet erottelevat lasista mm. keraamisen lasin ja posliinin. Lopuksi lasi erotellaan puhdistettuna väreittäin. Kierrätyslasista valmistetaan sirutuotteita ja vaahtolasia. Noin 20 prosenttia lasista hajoaa prosessissa niin hienoksi, ettei täydellinen puhdistaminen ja värilajittelu kannata. Uusioaines valmistaa Foamit -vaahtolasimursketta, jota käytetään mm. maan- ja talonrakennuksessa. Alle 0,1 mm:n lasijauheeseen sekoitetaan vaahdotusaine. Uunissa kuumennettaessa lasimassa paisuu viisikertaiseksi ja kovettuu vaahtolasiksi. Vaahtolasi on täynnä pieniä ilmakuplia. Jäähdyttyään se on siis kovettunutta lasivaahtoa. Jäähtyessään vaahtolasi rikkoutuu lämpöjännitysten takia palasiksi eli vaahtolasimurskeeksi. Vaahtolasimurske on kevyttä, palamatonta ja lämpöä eristävää. Se sopii routaeristeeksi ja rakenteiden keventäjäksi. Vaahtolasin valmistus ei ole suomalainen keksintö, vaan sitä on tehty Sveitsissä jo 1980-luvulta lähtien.

 

Uusioaines ottaa vastaan myös tasolasia. Sinne tulee lasijätettä muiden muassa korjaamoilta, joissa vaihdetaan tuulilaseja. Tuulilaseista poistetaan laminointikalvo ja lasi kierrätetään erillisessä puhdistusprosessissa. Sama koskee ikkunatehtailta tulevaa leikkuujätettä ja eristyslasielementtejä. Peilitkin kelpaavat kierrätykseen, samoin karkaistu tasolasi.

 

Alueellisen jäteorganisaatiot ottavat vastaan tasolasia, tavallisesti maksua vastaan. Tavallista kuluttajaa koskee seuraava sääntö: ”Ei peililasia, laminoitua lasia, tuulilaseja, keraamista lasia, lankalasia (metalliverkko sisällä), palonsuojalasia, tulenkestävää lasia, savipohjaista kittiä, opaalilasia, pakkauslasia, kiviä, posliinia, keramiikkaa tai muuta jätettä”2. Useimmilla kierrätysasemilla tasolasi on lisäksi jätettä, jonka tuomisesta kuluttaja joutuu maksamaan. Tasolasin paneminen lasikierrätyslaatikoihin on kielletty, koska aikaisemmista avoimista laatikoista etsittiin pantillisia pulloja. Tasolasi muodosti suoranaisen hengenvaaran etsijöille. Kierrätyksen tulisi olla mahdollisimman vaivatonta ja ilmaista. Melkoinen ongelma, valitettavasti, onkin se, että osa kyllä kierrättää, mutta niin välinpitämättömästi, että kierrätyslaatikoihin päätyy aina muutakin kuin sinne tarkoitettua.

 

Foamit-vaahtolasimursketta.

Kuva: Uusioaines

Osa tasolasista voisi olla uudelleen käytettävissä. Rikkinäisestä ikkunasta voisi leikata lasin pienempään ikkunaan. Tämä on todellisuudessa vain toimimatonta teoriaa. Suomen lasimuseo yritti vuonna 2017 saada kierrätettyä omia rikkinäisiä tasolasejaan materiaaliksi lasitaiteilijoille. Muutama tarttuikin mahdollisuuteen, muiden muassa Henriikka Pöllänen (s. 1985). Hän on taiteilija ja muotoilija, joka on erikoistunut lasimaalaukseen. Lasimaalauksen historiaan ja traditioihin perehtymällä hän on kehittänyt sen osaksi omaa ilmaisuaan. Hänen töitään on ollut kansainvälisesti esillä mm. Venice Glass Week:lla Italiassa, 2016 European Glass Context:issa, Ebeltoftin lasimuseossa Tanskassa ja Suomen lasimuseossa viime vuonna 2019.

1 Raija Siikamäki, Glass Can Be Recycled Forever, The University of Art and Design Helsinki 2006.

2 https://www.lsjh.fi/fi/jatteiden-abc/ikkunalasi/ KK 18.1.2019

 

The Sustainable Development Contemporary Glass Documentation Project / TAKO

Kaisa Koivisto

Why is recycling flat glass so difficult?

Glass cullet cleaned by Uusioaines in Saint-Gobain Finland Oy Isover glass wool insulation factory in Hyvinkää, May 2019.

 

Photo: Jani Malin, Suomen lasimuseo The Finnish Glass Museum

Glassmaking requires a great deal of energy, because glass is melted at approximately 1,500 degrees Celsius. Since glass can be recycled endlessly, it is a problem that its recycling has actually been made more difficult than previously. This particularly concerns glass bottles and other containers that are expected to wind up as raw material. Part of the raw material of glass has always been crushed glass, or cullet, which lowers the melting temperature and provides savings in material costs. The most efficient procedure would be to reuse glass bottles and containers as many times as possible and only after that to recycle them as cullet. For practical purposes, however, the use of recycled glass bottles has now come to an end. In the 1990s, Finland was one of the most efficient countries in the world in the recycling of container glass, but the reuse of these items as such is not defined as recycling by the EU. Recycling goals have contributed to people ceasing to recycle bottles for use. The use of glass bottles has also declined because plastic bottles and metal began to replace glass bottles in the 1980s. Although it is impossible to distinguish cause from effect, at any rate Finland’s last bottle factory, Karhula, closed in 2009. At present, glass bottles that are filled in Finland come mostly from Sweden or Estonia.

 

A particularly problematic area is the recycling of flat glass, at least from the perspective of ordinary consumers. Focus on the problems of recycling flat glass is the Finnish Glass Museum’s contribution to the TAKO / Sustainability initiative of Finnish museums in 2019 –2020. Flat glass is known more widely as window glass, but this category also includes windscreens and mirrors. The aim is to collect as much recyclable glass as possible, and some people do not even distinguish ceramics from glass. The Uusioaines company in Forssa, South Finland, cleans both recycled glass and glass items with refundable deposits. Both types of material are sent to the same facility.

Recycled flat glass before cleaning.

Kuva Photo: Uusioaines

Glassmaking requires a great deal of energy, because glass is melted at approximately 1,500 degrees Celsius. Since glass can be recycled endlessly, it is a problem that its recycling has actually been made more difficult than previously. This particularly concerns glass bottles and other containers that are expected to wind up as raw material. Part of the raw material of glass has always been crushed glass, or cullet, which lowers the melting temperature and provides savings in material costs. The most efficient procedure would be to reuse glass bottles and containers as many times as possible and only after that to recycle them as cullet. For practical purposes, however, the use of recycled glass bottles has now come to an end. In the 1990s, Finland was one of the most efficient countries in the world in the recycling of container glass, but the reuse of these items as such is not defined as recycling by the EU. Recycling goals have contributed to people ceasing to recycle bottles for use. The use of glass bottles has also declined because plastic bottles and metal began to replace glass bottles in the 1980s. Although it is impossible to distinguish cause from effect, at any rate Finland’s last bottle factory, Karhula, closed in 2009. At present, glass bottles that are filled in Finland come mostly from Sweden or Estonia.

 

A particularly problematic area is the recycling of flat glass, at least from the perspective of ordinary consumers. Focus on the problems of recycling flat glass is the Finnish Glass Museum’s contribution to the TAKO / Sustainability initiative of Finnish museums in 2019 –2020. Flat glass is known more widely as window glass, but this category also includes windscreens and mirrors. The aim is to collect as much recyclable glass as possible, and some people do not even distinguish ceramics from glass. The Uusioaines company in Forssa, South Finland, cleans both recycled glass and glass items with refundable deposits. Both types of material are sent to the same facility.

 

 

 Foamit foam glass aggregate.

Kuva Photo: Uusioaines

The Uusioaines company also accepts flat glass as waste material from, among other sources, car repair shops where windscreens are replaced. The lamination membrane is removed from damaged windscreens and the glass undergoes the same cleaning process as container glass. The same applies to glass-cutting waste from window manufacturers. About 40 % of all glass cleaned by Uusioaines is flat glass.

 

Regional waste-disposal organisations also accept flat glass, usually subject to a fee. The following rules apply to ordinary consumers: “No mirror glass, laminated, windscreens, ceramic glass, glass containing metal netting, fire shield glass, fireproof glass, glass-based filler, opal glass, container glass, stones, porcelain, ceramics or other waste”. At most recycling stations, flat glass is classed as waste subject to a fee paid by consumers bringing this material. It is forbidden to put flat glass in glass-recycling containers, because people used to look for bottles with refundable deposits in the formerly open containers. Flat glass was life-threatening to scavengers of bottles. Recycling should be as effortless as possible and free. Unfortunately, there is the considerable problem of some people recycling but being so indifferent about it that the recycling bins always contain other material than what is meant for them. 

 

Some flat glass could be reused. Glass from broken windows could be cut for smaller ones. In reality, however, this is only theory that does not work in practice. In 2017, the Finnish Glass Museum tried to recycle its own broken flat glass for use by glass artists. A few individuals took up this opportunity, among others Henriikka Pöllänen (born 1985), an artist and designer specialising in stained glass work. Through studying the history and traditions of stained glass, she developed it to be a part of her own form of expression. Works by Pöllänen have been displayed internationally at events and venues including the Venice Glass Week in Italy, the 2016 European Glass Starting all over event, the Ebeltoft Glass Museum in Denmark, and in the Finnish Glass Museum in 2019. 

 

 

slm-logo_2x.png

© finnishglass.fi • Web Design by Brand Agent